Kukkivii

Kyl mee pihast löytyy jo kukkivii kukkasii, joskus istutettui ja ittekses levinneit. Voikukat lähti tännää suurimmaks osasks nurmikoajoyhteyres, mut maahumala kasvaa ja levvii...  Ja kyl ne voikukkasekki viäl kasvaa, kasvaa, kasvaa... Mut ei ne mua haittaa. Maantiäviarustat o aika nättei, ko ne o täyn keltasii kukkasii, mää tykkää.

Piha kukkane

Tänävuan tuli taas vaa yks narsissi. Hämähäki kotikolo.

Äiteipäiväkukkaseni

Puut jotka kulkevat omia polkujaan 3.

Tämä mänty o iha elosoleva, vaikkei uskos ko juuristoo kattoo. Sama montureunal o usseempiki puu, jokka ei ol suastunu tippumaa, vaiks alt o maat viäty.

Puut jotka kulkevat omia polkujaan 2.

Mää ole mont vuat koiriekans lenkilollessani "ihastellu" kaikkii luanno tekemii ommii juttui. Vihro ja viime sai aikaseks ottaa kamera mukkaani. Nää puut o minust vaa nii jännii, et laita niit teijänki katteltavaks.

Puut jotka kulkevat omia polkujaan 1.

Nämä puut ei ossaa päättää kummalpualel verkkoaitaa kasvas, vai molemmilpualil...

Tuplamummu

Toissayän neljä jälkee minust tuli tuplamummu. Sillo synty uus, mustatukkane mummunkulta. Tyttö-mummunkulta oli sanonu piänest poikavavvast :   "Tämä on minun".  Suames liputettii eile Snellmannipäivää ja (minumiälestäni) piäne poja syntymää.  Ja tännää liputettaa kaikil äireil.

Hyvää Äitienpäivää 

kaikill äireill (varsinki minu likallatikalleni) ja mummuil, mummoil, mummeil, isoäireil ja kaikil, jokka saa (tai o saanu) nauttii piänist lapsist, lastelapsist tai lastelastelapsist.